Vartijan tyon eroja ja paloturvallisuutta

Kaikkein yleisimpiä tulipalojen aiheuttajia maltalla ovat  kaasupullot, sillä melkein joka kodissa on kaasuhella. Melkein jokaisella parvekkeella voikin siis nähdä kaasupullon.
Suomessa aika paljon meille pienestä asti puhutaan paloturvallisuudesta joka on jo ennaltaehkäisevää toimintaa, täällä ei niinkään niistä puhuta.

Vartijakurssilla paloturvallisuudesta puhuttiin ja saatiinkin ohjeeksi että jos olemme vartijoina kohteessa ja kierroksen aikana huomaamme alkusammutuskalustoa jonka tarkastuksesta on mennyt jo jonkin aikaa, siitä täytyy välittömästi ilmoittaa eteenpäin. Tottakai samoja havaintoja kuin suomessakin voi tehdä : Poistumistiet ovat merkitty, palokuormaa ei ole poistumisteiden tukkeena, alkusammutuskalusto on helposti saatavilla seka toimintakunnossa yms.

Alkusammutuskalustoa en ole tosin nahnyt yhta paljon kuin suomessa. Toimistollamme tilanne on onneksi eri.

Täällä maltalla yhden kilon jauhesammutin maksaa 4,75e
|Netista löysin etta suomessa sama yhden kilon jauhesammutin on 13-20e

Tulipalot on jaettu luokkiin palavan materiaalin perusteella SFS-EN 2 -standardin mukaan:

• A-paloluokassa palavana materiaalina on kiinteä, tavallisesti orgaaninen, hehkuen palava aine, kuten puu, paperi tai hiili.

• B-paloluokassa palavana materiaalina on neste tai nesteytyvä aine, kuten bensiini, petroli tai steariini.

• C-paloluokassa palavana materiaalina on kaasu, kuten keittiön, veneen tai asuntovaunun nestekaasu tai hitsauksessa käytettävä asetyleeni.
• D-paloluokassa palavana materiaalina on metalli, kuten alumiini, magnesium, litium tai natrium

• Maltalla taas:. 

• Paloluokka A:     kiinteä kuten paperi, puu, muovi, jne.
• Paloluokka B:     nesteytyvä aine kuten parafiini, bensiini, öljy jne.
• Paloluokka C:     Syttyvät kaasut, kuten propaani, butaani, metaani,jne.
• Paloluokka D:    Metallit, kuten alumiini, magnesium, titaani jne.
• Paloluokka E:    Tulipalot, joissa on sähkölaitteita
• Paloluokka F:    Ruokaöljy ja rasva, jne

Maltalla on erittäin paljon vanhoja rakennuksia ja taloja joka tottakai vaikuttaa rakenteelliseen paloturvallisuuteen. Otetaan esimerkiksi vanhat perinteiset hotellit joita käytetaan turistien majoittamiseksi. Useilla on yksi suojaamaton portaikko josta turistien pitäisi paeta tulipalon sattuessa. Vieläpä jos tulipalo sattuu pimeään aikaan eika nää mitään. Myös tämä että yksi portaikko on aivan älytontä. Entä kun tulipalo leviää ja ihmiset jäävät loukkuun !? Uskon etta suomessa tälläiseen puututtaisiin paljon nopeammin. No täällä varmaan pitää jotain vakavaa sattua ennenkuin asia huomioidaan/ siihen puututaan.

Nyt vartijan työn eroihin, niistä olenkin jo jotain maininnut. No ensiksi vartijan ulkoiseen olemukseen. Täällä Signal 8 Securityssa uniformujen ulkonaköön on panostettu enemmän kuin käytännöllisyyteen. Täällä on sääntönä pitaa aina kravattia. Toki kravatti ei ole koko kaulan ympäri meneva, sehän olisi turvallisuusriski. Klipsilla toimii. Kuitenkin erittäin moni vartija on valittanut ettäse tuntuu epämukavalta. Kuitenkaan minua kravatti ei ole häirinnyt ja mielipiteeni on se etta jos firma tahtoo sinun pitavan kravattia niin sitten mukisematta pidät sita kravattia.
Mitään roikkuvia koruja ei tietenkaan saa pitää, niinkuin ei saa suomessakaan. Aika paljon riippuu firman linjauksesta mutta Signal 8 Securityssa ei ainakaan saa tatuoinnit näkyä. Suomessa mita olen naisvartijoita nähnyt, heillä ei ikinä ole ollut kovin voimakasta meikkiä. Itse kun kentälle menen, ei tulisi mieleenkään laittaa räikean pinkkiä huulipunaa mitä olen nähnyt että naisvartijoilla täällä on. Pitkät hiukset kiinni aina, niinkuin myös suomessa. Ja ei lävistyksia kasvoissa. Eli aika samaa rataa kuin suomessa.

Sitten vartijan oikeuksiin joista olenkin jo puhunut. Niinkuin jo mainitsin niin ennen luulin että suomessa vartijoilla ei ole juurikaan oikeuksia mutta meillä todellakin on ja paljon. Ainakin tänne verrattuna. Vartijoilla ei ole periaatteessa oikeuksia tehda mitään, ei koskea asiakkaaseen. Ei mitään voimankayttövälineita. Mielestäni yövuorossa viikonloppuisin baystreetilla olisi hyvä että vartijoilla olisi edes kaasusumutin. Siellä meinaan riittää päihteiden vaikutuksen alaisena olevia henkiloitä ja ihan vartijan omaa ja muiden turvallisuutta ajatellen kaasusumutin olisi hyvä juttu. Riippuen tosin kenelle vartijalle sen antaisi..  Ensi ajatukseni kun tulin tänne oli etta vartijathan ovat täällä leluja. Jos tapahtuu jotain vartija ei voi tehda mitään, vaan täytyy soittaa välittömasti poliisi. Olen huomannut että täällä panostetaan enemman ennaltaehkäisyyn, ehkä juuri sentakia etta kun vahinko on jo tapahtunut ei vartija voi tehda oikeen mitään. Mutta ennaltaehkäisyyn voi vaikuttaa paljon.

The point

Perjantaina olin siis kauppakeskus Pointissa. Kaveltya tuli valehtelematta ainakin seitseman tuntia. Valvomossa istuskelua ei ollut ollenkaan. Koko paivan vain partioimme kauppakeskuksessa ja neuvoimme asiakkaille minne menna yms. Aluksi olin paasta pyoralla mutta pian tunsin paikan jo todella hyvin ja osasin neuvoa ihmiset oikeisiin paikkoihin. Lisaksi muu kauppakeskuksen henkilokunta oli oikein mukavaa ja sain uusia kavereitakin.

Vaikka jaloissa kavely tuntuikin, nautin paivasta erittain paljon! Sain jutella asiakkaiden kanssa niita naita eika tarvinnut istuskella paikallaan ollenkaan. Asiakkaat olivat aivan mahtavia, tottakai niita kusipaitakin mukaan aina mahtuu mutta ne voikin sitten jattaa omaan arvoonsa. Sain asiakkaila todella paljon positiivista palautetta niin jai erittain hyva mieli. Yksi nainen jopa ehdotti etta menisin naimisiin hanen poikansa kanssa, en talla kertaa tarttunut tarjoukseen.

Baystreetin kauppakeskuksessa ei tullut juuri kaveltya koska vartijat vaan kiertavat valilla ympari. Pointilla kuitenkin oli erittain ammattitaitoinen vanhempi vartija joka tykkasi tyostaan ja se hanesta nakyikin ja hanen tyossaan erityisesti. Hanelta opin luultavasti eniten vartijan tyosta kentalla. Han on tyoskennellut kauppakeskuksessa jo paalle viisi vuotta joten han tuntee sen erittain hyvin ja on taitava huomaavaan pienempiakin poikkeamia normaalista. Kun kavelimme ympari kauppakeskusta han yhtakkia osoitti vieressamme olevaa pikku vesilammikkoa vaalealla lattialla. Se oli todella vaikea nahda mutta han huomasi sen heti. Han ilmoitti siita siivoojalle ja lattia kuivattiin ennenkuin kukaan kerkesi siihen liukastua. Tama vartija opettikin etta kun menet partioimaan, ala vain kavele ympariinsa vaan tee oikeasti havaintoja. Oli ne sitten liittyen paloturvallisuuteen, myymalaturvallisuuteen tai ihan vain vesilammikko lattialla.
Aina kun myyjat tarvitsivat jotain apua he soittivat meille. Meille kuului siis paljon erilaisia tehtavia. Vartija jopa huolehtii etta vessoissa on vessapaperia. Tamahan ei mielestani vartijan tyohon kuulu mutta eipa se minua haittaakkaan. Ei se iso vaiva ole vessaan paperia vieda samalla kun kay kierroksella. Kyllahan suomessa vartijallakin voi olla muita pikku tehtavia esim ostoskarryt.

Valvomosta sen verran etta se oli erittain pieni. Ja yksi vanhan tietokoneen naytto vain, missa nakyi kaikki kamerat. Niinkin yksinkertaista etta jos haluaa nahda jonkun ruudun isompana, kaksoisklikkaus, Baystreetilla oli hieno valvomo ja paljon paljon nayttoja josta seurata useaa kameran kuvaa isona samaan aikaan. No kuitenkin tama valvomo ei vaikuttanut ollenkaan vartioinnin laatuun. Pain vastoin. Baystreetilla vartijat viettivat enemman aikaa valvomossa, jolloin he nakevat jos jotain tapahtuu. Pointissa taas vartijat olivat jatkuvasti esilla, mika on mielestani parempi nain koska talla tavalla ennalta ehkaistaan jo mahdollinen rikos/ilkivalta.

Pidin pointista erittain paljon koska vartijat ja myyjat olivat kaikki yhta. Kaikki juttelivat toisilleen ja olivat mukavia. Nain hyvaa tyohenkea en ole nahnyt kentalla aikasemmin ja tama vaikutti tottakai siihen etta kaikilla oli mukava tehda toita. Mitaan erikoista ei tapahtunut mutta erittain mukava tyovuoro. Ei mitaan moitittavaa.

Moni vartija onkin sanonut mulle etta sun pitaisi jaada tanne toihin. Olen siihen vaan todennut etta niin ma jaankin. No nyt kavi sellanen yllatys kun katsoin kalenteria etta tajusin etta ylihuomenna oisin lahdossa kotiin. En ole pakannut tai tehnyt mitaan lahdon eteen oikeastaan, tuntuu niin epatodennakoiselta lahtea. No torstai paivaan asti kuitenkin viela toissa. Ja torstai iltapaivana suunta lentokentalle ja suomeen.
Tässä vielä kuva Sliemasta jossa Point sijaitsee.

Perjantaina olin siis yovuorossa baystreetilla. Vuoro meni hyvin. Kavimme usein partioimassa ympari kauppakeskusta ja hotellia joten vuoro meni nopeammin kuin olisin ajatellut. Tottakai tahan vaikutti myos mukavat tyokaverit. Kauppakeskus on siis ulkona oleva avonainen tila jossa on kauppoja seka hotelli. Tosin yksi kauppa viikonloppuisin muuttuukin baariksi. Joten siina "kaupan" edessa sitten parveileekin naita juhlijoita.

  Tassa kuva kauppakeskuksesta.

Perjantai yo oli aika rauhallinen. Tahdonkin siis enemman kiiretta joten lauantaina on yovuoro taas luvassa baystreetilla. Perjantaina menen aamuvuoroon pointille.  Ei nyt juurikaan mitaan kummempaa kirjotettavaa. Toita on vain tullut tehtya ja hyva niin.

Vahiin kay

Tyossaoppimisjaksoani on jaljella enaan 20 paivaa. Uskallan jo sanoa etta tama on ollut mahtava kokemus. Olen saanut tyoskennella aivan upeassa firmassa, upeiden ihmistenkanssa. En olisi uskonut etta oppisin nain paljon taalla. Olen oppinut millaista on tehda tyota kentalla seka "kulissien takana" eli toimistossa. Viihdyn toissa niin hyvin etta kouluun palaamisen ajatus ei kuulosta houkuttelevalta. Huomaa etta itsellelle paras vaihtoehto on olla toissa, silla aina keksii jotain tekemista. Koulussa koko paiva paikalleen istuen tuntuu tukalalta. Tama oli siis mahtavaa vaihtelua.

Olen saanut hahmotusta siita miten yritysta pyoritetaan ja mika valtava tyo siina on. Olen myos oppinut kommunikoimaan ihmisten kanssa viela paremmin, vaikka yhteista kielta ei olisikaan. Mika on tassa ammatissa todella tarkeaa. Olen oppinut tyoskentelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Taalla olen oppinut mita tyomme kaytannossa on seka tekniikasta joka on ollut erittain mielenkiintoista.

Toissa menee edelleen hyvin. Perjantaina on ensimmainen yovuoroni. Menen siis kentalle baystreetille yoksi, jossa ilmeisesti juhlimasta tullutta porukkaa riittaa. Yon siis pitaisi kuulemani mukaan olla kiireinen ja toivonkin niin. No kirjoitan siita sitten myohemmin.

Yksi suuri huomio tyoturvallisuudesta muuten! Taalla rakennustyomailla juuri kellaan ei ole suojavarusteita, ei edes kyparia. Niita ei haluta kayttaa. Olen kuullut myos aika paljon etta vartijat jotka ovat tyomailla eivat kayta suojavarusteita vaikka pitaisi. En sitten tieda mika siina  on etta niita ei haluta kayttaa mutta ei vaan kayteta. Muita huomioita etta taalla ei naa niin paljon sammutuskalustoa rakennuksissa kuin suomessa. Turvallisuusasioitten puolesta suomessa ollaan paljon tarkempia. No nyt kuitenkin nukkumaan, huomenna baystreetille siis!

Ensimmainen paiva kentalla takana

Eilen oli siis ensimmainen paiva kentalla. Lahdin aamulla bussilla kohti baystreettia. Vartioitavana alueena oli kauppakeskus johon kuuluu myos hotelli. Tyopaiva kului aika hitaasti silla asiakkaita ei ollut paljoa. Paiva menikin siis valvomossa kameroita tuijotellen seka partioinnissa. Eroja vartijantyohon suomessa on tullut huomattua jo runsaasti. Ennen luulin etta suomessa vartijoilla ei ole juuri mitaan oikeuksia mutta meilla on, todella paljon. Taalla ohjeena on esimerkiksi jos joku varastaa niin soittaa vaan poliisille. Ei siis ole kiinniotto-oikeuttakaan. Ei voimankayttovalineita.

Toissa ei oikeastaan tapahtunut mitaan. Ainoastaan valvomossa huomasin kun tarkastelin kameroita etta kaksi pikkupoikaa pelasivat palloa sisalla aivan lasiseinan vieressa. Lahdin siis huomauttamaan poikia asiasta ja yksi huomautus riittikin. Tyovuoron paatyttya uniformu oli yha paalla kotimatkalla. Ihmiset luottavat ja pysahtyvat kyselemaan ohjeita mista tosiaan huomaa etta vaikka et silla hetkella toissa olekkaan, edustat silti firmaa. Jos jotain taalla olen huomannut niin sen etta taalla on oman firmansa kunnioittaminen tarkeaa. Ja se etta naytat toissa asialliselta ja ammattimaiselta. Tanaan olinkin siis vartijakurssilla jossa keskutelimme aiheesta. Eras "herrasmies" kurssilta olikin sita mielta etta han ei kulmakoruaan aijo ottaa pois ja ei haittaa jos tatuoinnit nakyy. Mielipiteitaan han sitten perusteli lauseella "Dont judge book by its cover". Tottakai meilla tassa vaiheessa pieni mieltavirkistava vaittely alkoi. Peustelin hanelle oman mielipiteeni etta firmassa jossa olen talla hetkella toissa (eli siis Signal 8 securityssa)  ohjeena on etta toissa ei lavistyksia ja tatuoinnit eivat saa nakya. Talloin siis toimitaan sen mukaisesti ja kunnioitetaan firmaa jolle tehdaan toita. Lisaksi lavistykset eivat nayta ammattimaiselta talla alalla ja ovat myos turvallisuusriski. Lisaksi hanen perustelunsa etta kirjaa ei saa tuomita kansien perusteella on suoraansanottuna paska. Heti kun naat henkilon ensimmaista kertaa saat ensivaikutelman. Missa tahansa naan vartijan kiinnitan heti huomion ulkoisiin seikkoihin. Tassa tapauksessa kylla tuomitaan kansien perusteella. Jos naan huolimattomasti pukeutuneen vartijan, likaisissa vaatteissa, naama taynna rautaa, hakaristi tatuointi otsassa niin tottakai saan erilaisen ensivaikutelman kuin vartijasta joka on pukeutunut tyylikkaasti ja saannosten mukaisesti. Elikka siis pointtini oli se etta taalla (niinkuin myos varmasti suomessakin) se minka kuvan annat itsestasi ulospain on erittain tarkea. Varskinkin taalla. Tottakai se riippuu firman linjauksesta mutta itse naan jarkevimpana vaihtoehtona kunnioittaa omaa firmaa ja sen ehtoja.


Takaisin tyopaivaan. Valvomossa opin siis kayttamaan valvontakameroita mikä oli mielenkiintoista. Aika tosin käy pitkäksi kentällä jos ei asiakkaita ole. Toimistolla on sentään aina tehtävää. Kentällä ei juurikaan tapahtunut. Vartijakurssinkin kävin jo ja suomessa on kyllä paljon vaativampi. Tai tätä kurssia ei voinut vaativaksi sanoa. No ne näkee sitten ketkä tänneppäin tulee. Jokatapauksessa yhä töissä mahtavaa, ihmiset ovat mahtavia ja sää mahtava. Kelpaa.

Hommat etenee hyvin toimistolla. Tietokanta alkaa olla viitta vaille valmis. Tanaan kavinkin ostamassa tyokengat ensi viikkoa varten. Ensiviikolla muuten alkaa vartijakurssikin. Innolla odotan niin saa vahan vertauskuvaa vartijan tyohon suomessa. Niinkuin edellisessa postauksessa mainitsinkin etta englannin kielen taito on kehittynyt aivan alyttomasti. Sen voi sanoa etta tama on mahtava mahdollisuus kehittaa itseaan ja omaa kielitaitoaan. Niin hienoa etta meilla Hyriassa on tallainen mahdollisuus.

Toimistolla oli tanaan aika paljon porukkaa kaymassa, johtunee siita etta vartijat tulivat hakemaan chekkejaan. Oli todella kivaa jutella uusien ihmisten kanssa. Nyt vasta toisen kerran on senverran toissa aikaa etta voi kayttaa ajan hyodyksi ja kirjoittaa blogia. Kerkesin myos menna ylakertaan tutustumaan valvomoon, jossa valvomopaallikko ystavallisesti selitti minulle mita valvomossa tehdaan ja miksi. Oli erittain mielenkiintoista ja rupesinkin miettimaan etta tuotakin tyota voisi joskus haluta tehda. Seurasin hetken arvokuljetuksen matkaa valvomosta kunnes menin takaisin jatkamaan toitani.  

Kuukausi takana

Töissä pitää kiirettä. Sain eilen uniformun ja ensi viikolla luvassa ensimmäinen päivä kentällä. Työnkuvaani toimistolla kuuluu puhelimeen vastailu, tietokannan tekoa, asiakkaiden neuvomista sekä kaikenlaista erinäistä hommaa mitä pyydetään tekemään. Olenkin tehnyt nyt erittäin paljon töitä. Joka päivä ainakin tunnin tai kaksi "ylimääräistä". Olen meinaan tehnyt itselleni semmoisen säännön että töistä ei lähdetä ennenkuin on kaikki hommat tehty. Olenkin saanut positiivista palautetta joka lisää motivaatiota työtä kohtaan vielä enemmän.


Aamupäivällä toimistolla on aika kiire koska asiakkaita riittää. Olenkin huomannut että englanti sujuu jo huomattavasti paremmin. Muuta ei juur kuulu kun töitä, sillä kun pääsee kotiin on jo hämärää eikä jaksa mitään. Tosin pääsiäisenä oli pitkä viikonloppu. Lauantaina meninkin siis Lavinian ja Jovanin luokse Gozoon ja jäin yöksi. Vietin päivän siis altaalla auringon alla. Myöhemmin he näyttivät minulle Gozoa. Mahtava pääsiäinen takana ja tästä oli hyvä jatkaa uuteen työviikkoon! Joka tapauksessa työt sujuu erittäin hyvin ja tästä on hyvä jatkaa. Huomasin tänään että nyt jo tasan kuukausi takana. Vähiin käy aika ja eiköhän se oo aivan selvää että en mä pois halua lähteä.

Muutoksia

Töissä syötin jälleen vartijoiden tietoja tietokantaan. Pidän työstä, sillä osaan sen hyvin ja tykkään tehdä kovaa töitä. Rakastan olla töissä, sitä varmaan omien opettajien on vaikea uskoa koska tämä sama ei toteudu koulussa. Mutta töissä iskee kilpailuhenkisyys ja tahto olla paras. Olenkin jäänyt melkein joka päivä tekemään pidempää päivää. Tälläkin viikolla yksi päivä toinen suomalainen lähti toimistolta aikaisemmin mutta minä jäin vielä pariksi tunniksi, sillä kun alotan jotain minun on pakko saada se loppuun. Normaalisti en toimistotyöstä tykkäisi mutta tätä ei voi muutakun rakastaa. Ja minusta on mielenkiintoista nähdä miten vartijan työ toimii siellä toimistollakin, näitä ei luultavasti monikaan vartija tiedä joka ei ole toimistolla työtä tehnyt. Lisäksi tämä toimisto ei ole mikä tahansa toimisto. Siellä on kaloja, kissa, papukaija ja kaksi koiraa. Eli minulle kuin paratiisi. Tietokannan tekeminen pitää aika kiireisenä mutta siinä sivussa on asiakaspalvelu työtä kanssa. Vartjat tulevat joka päivä käymään toimistolla, jolloin kysyn kuinka voin auttaa ja toimin sen mukaan. Vartijat myös tuovat uniformujaan takaisin, jolloin kirjaan ne ylös. Kuulostaa tylsältä mutta tälläisessä työpaikassa ei ole päiväkään tylsä. Eilenkin kun koneen ääressä tein töitä niin papukaija tanssahteli pöydälläni musiikin tahtiin. Eihän tätä voi muutakuin rakastaa. Juttelinkin eilen Jovanin kanssa ja ensi viikolla katsomme minulle uniformun ja rupeamme katsomaan työvuoroja kentältä. Vaikka haluankin kentälle töihin saadakseni kunnon työkokemusta siitäkin niin tahdon kuitenkin pysytellä toimistollakin paljon. Olen asettunut sinne niin hyvin.

Kotona tosin on ollut hieman ongelmia joka vaikutti jaksamineen ja siihen ettei oikeen ollut oma iloinen itsensä. Näistä en kuitenkaan koe tarvetta blogiin kirjoittaa. Niinkuin jo kerroinkin, aina ei voi olla ruusuilla tanssimista. Muutinkin tyttöjen kanssa yläkertaan viikoksi ennenkuin he lähtevät ja pari muuta muuttaa omasta kotoani pois, jolloin pääsen takaisin poikienkanssa. Olen kuitenkin iloinen ja erittäin helpottunut että saatiin tälläinen järjestely niin jaksaa paremmin.

Viime lauantaina lähdimme Jovanille ja Lavinialle Gozoon. Söimme, joimme ja nautimme auringosta altaalla. Paikka oli erittäin kaunis ja jokainen meistä suomalaisista paloikin aika reippaasti.

Arkipäivät menevät täällä aika nopeasti. Aamulla kahdeksan aikaan bussiin, toimistolla niin kauan kunnes olen saanut työni tehtyä. Sitten kauppaan ja kotiin ja nukkumaan. Arkisin ei juuri muuta jaksa. Viikonloppuisin olemme jaksaneetkin tehdä enemmän ja tarkoitus olisikin kokea mahdollisimman paljon nyt kun täällä ollaan. Jokatapauksessa eniten tahdon tehdä mahdollisimman paljon töitä joka onkin nyt etusijalla. Toivoisin että voisin kirjoittaa enemmän työasioista blogiin mutta tällä hetkellä se on hieman haastavaa sillä toimistolla olen. No, heti kentälle päästyäni onkin sitten enemmän kirjoitettavaa!

Jes!

Otsikko kertoo! Suuri helpotus, blogini toimii vihdoin myös puhelimella! Enään ei siis tarvitse kiirehtiä kirjoituksissa. Töissä tänään edelleen siirsin vartijoiden paperisia tiedostoja sähköiseen tietokantaan. Tietokoneella tehtävää työtä siis. Työtäni siis ei todellakaan edesauttanut tänään parin tunnin sähkökatkos. Sillä aikaa siis kävin lounaalla, kysyin työntekijöiltä onko jotain missä voin auttaa ja tottakai mikä tärkeintä, leikin koirienkanssa. Olen iloinen siitä että pomoni Lavinia on antanut minulle vastuuta ja luottaa minuun. Perjantaina hän joutui lähtemään aikasemmin joten pyysi minua ruokkimaan koirat ennenkuin lähden. Tulin todella iloiseksi tästä sillä olinkin sanonut että jos on mitään koirienkanssa missä voisin auttaa, auttaisin mielelläni. Saankin ruokkia koirat huomennakin kun hänellä on kokous. Tiedän, kuulostaa tyhmältä mutta suuri ilo mulle kun omaa koiraa ikävöin. Jokatapauksessa takaisin työasioihin. Uutta tietokantaa siis teen. Siinä ne päivät aikalailla meneekin. Olen aina tiennyt että toimistotyö ei ole minua varten koska olenkin enemmän en pysy paikallani ihmisiä, kuitenkin olen toimistolla viihtynyt, johtuen varmaan ihmisistä (ja ehkä vähän koiristakin). Innolla odotan muitakin työtehtäviä, mutta näin aluksi toimisto on tuttu ja turvallinen. Sielläkin oppii kuitenkin joka päivä jotain uutta. Edelleen olen ihan älyttömän kiitollinen siitä että tälläinen kokemus on mahdollistettu. Ja erittäin kiitollinen Lavinialle ja Jovanille että he ovat saaneet tuntemaan oloni niin kotoisaksi töissä. Tänäänkin kun olimme työkaverinikanssa odottamassa bussia Lavinia ja Jovan huomasivat meidät ja nappasivat kyytiin ja veivät kotiin. Erittäin ystävällistä.


Kun pääsin kotiin, kiirehdinkin yläkertaan hakemaan Juliankanssani ulos. Tarkoitus oli lähteä jokapäiväiselle kävelylle rannalle. Eksyimmekin siitä sitten grillille ja hattaralle. Tälläst sattuu.

Maanantai

Toissa sujuu hyvin. Blogin kirjoitus ei edelleenkaan puhelimella toimi ja tietokonetta ei ole joten joutuu aina vahan improvisoimaan milla tata kirjoittaisi. Nyt kuitenkin olen toissa niin voin samalla kirjoittaa. Tanaan olen syottanyt vartijoiden tietoja uuteen tietokantaan ja siina tama paiva varmaan aikalailla meneekin. Nyt tosin olen toimiston alapuolella olevassa asekaupassa valvomassa rakennustyontekijoita jotka tekevat jotain remonttia. Samalla katson ketka portista tulee ja ketka voi paastaa sisaan. Portti on kokoajan lukossa ja jos joku haluaa sisaan niin minun taytyy avata avaimella. Hieman hairitsee kun tassa nappaimistossa ei ole kaikkia kirjaimia mutta eikohan tasta selvaa saa ehka. Lavinia kysyi tanaan koulultapain etta olisiko tyossaoppimistani mahdollista pidentaa. Ymmarran etta haluutte tottakai pitaa mut ittellanne  mutta paastakaa nyt! En halua tulla takasin. Eli taaki varmaan kertoo etta viihdyn erittain hyvin. Toissa on mukavaa ja menee hyvin ja saa on erittain lammin paivisin.

Selkaan vihlasee valilla viela aika pahasti mutta ei ole laheskaan enaan yhta kipea. Parempaan pain siis menossa. Yha jaksaa yllattaa kuinka kaunista taalla on. Jokaisella bussimatkalla toihin yha hammastyy ja kaikki on niin kaunista ettei haluisi ees silmia rapayttaa, ettei vaan missaa mitaan. Lenkkimaisemat ovat upeita. Talla viikolla on onneksi pidempi viikonloppu kun perjantai on kaikilla vapaa. Lauantaina lahdemmekin Lavinialle ja Jovanille Gozoon. Olisi suunnitelmissakin jossain vaiheessa Sisiliassa kayda.

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, haetaanko mut vakisin takas jos en ilmesty enaa ikina koululle.
Maanantai ei tunnu taalla maanantailta.

Viikonloppu!

Työviikko oli täynnä toimistotöitä ja hirveitä bussimatkoja. Suomalaiset jotka valittaa ruuhkasta eivät tiedä siitä mitään. Pääsin töistä viideltä jonka jälkeen odotin bussia kaksi ja puoli tuntia :-) Perjantaina aloimme lisäämään vartijoiden tietoja uuteen tietokantaan ja siinä se päivä sitten menikin.


Vihdoin koitti kauan odotettu viikonloppu.  Eilen lähdettiinkin perjantain kunniaksi tutustumaan Julian, Markuksen ja Aatun kanssa Maltan yöelämään. Onnistuin jotenkin kaatumaan portaissa niin että alaselkä sai aika kovan kolahduksen. Sattuu aika lailla ja toivottavasti menee ohi ettei vaikeuta työntekoa. Hukkasin mun avaimet kanssa mut luojan kiitos löysin ne. Välillä sattuu ja tapahtuu vähän liikaa.

Lauantai vietettiinkin rauhallisemmin. Kun vihdoin herättiin niin lähdettiin Juliankanssa kaupungille päin. Käytiin hakemassa ruokaa ja mentiin meren rannalle syömään.

. Sitten käytiin kaupoissa jonka jälkeen menimme kotiin. Illalla lähdettiin elokuviin Julian, Jennan ja Markuksenkanssa mutta paikka oli jo niin täynnä ettemme päässeet sisään. Päätimmekin sitten hakea kiskalta jäätelöt ja mennä rannalle syömään. Oli hienoa nähdä kuinka kauniilta ranta näyttää pimeälläkin.

Rannan jälkeen lähdimmekin samalla porukalla yläkertaan pelaamaan korttia. 

Maanantaina voi olla että osallistutaan Maltalaiselle vartijakurssille, mikäli sinne mahtuu. Jos ei mahdu niin sitten ensi kuussa. Onneksi huomenna on vielä vapaapäivä jolloin otetaan iisisti. Selkään nyt meinaan sattuu niin älyttömästi että jos ei mene ohi ni kusessa ollaan.

Töitä

Työviikko lähenee loppuaan onneksi. On ollut aika rankka viikko. Joka aamu bussiin täytyy keretä kahdeksaksi ja olenkin sitten vasta hämärtäessä kotona. Tänään pääsimme töistä viiden aikaan jonka jälkeen bussilla kotiinpäin ja kauppaan. Töissä menee hyvin ja kokoajan oppii uusia asioita. Olen käynyt läpi vartijoiden tiedostoja ja katsonut mitä sieltä puuttuu ja sitten lähettänyt heille tekstiviestejä niistä. Huomenna pitäisi opetella tekemään sama tietokoneella. Hieman jänittää sillä olen maailman huonoin teknologiankanssa. Ja saan ohjeet vieläpä englanniksi. Englanninkielen taito on parantunut jo huomattavasti kun joutuu koko päivän englantia puhumaan. Hieman harmittaa kun ulkona hyvä sää ja joutuu töiden takia olla sisällä päivät. Tällä menolla en saa ikinä rusketusta.  Viihdyn töissä ja työkaverit ovat erittäin mukavia. Viihdyn töissä vielä paremmin kun nään koirat. Georgen ja Mollyn.

Haluaisin joskus tulevaisuudesssa ehkä mahdollisesti jopa muuttaa tänne. Rakastan Maltaa ja ihmisiä täällä. Kaikki ovat niin mukavia ja sosiaalisia ja aina on joku jonka kanssa jutella, Tuntuu kun kotona olisi. En voisi olla onnellisempi siitä että olen täällä. Toki välillä on ikävä rakkaita ihmisiä mutta sellasta sattuu.

No jokatapauksessa töissä on tämä viikko mennyt tiedostojen kimpussa ja kun vielä huomisen jaksaa niin pääsee viettämään viikonloppua. Ajattelimmekin lauantaina lähteä Juliankanssa Paolaan jossa sijaitsee maltan paras tatuointiartisti.  

Blogin kanssa on ollut aika paljon ongelmia. Olen kirjoittanut yhden tekstin puhelimella mutta se ei sitten näkynytkään joten jouduin lähettämään sen puhelimella Jennan koneelle ja kopioida blogiin. Nyt sain onneksi kirjoittaa tämän postauksen Jennan koneella.  Jään tänne.

Perillä 18.03.2017

Matkalla

Maltalla sujuu hyvin mutta muutama mutka matkaan on mahtunut kuitenkin. Sain blogin vasta nyt toimimaan mutta pääasia kai että toimii kuitenkin. Saavuin perille Lauantaina puolenpäivän aikaan. Lento lähti Suomesta 06.00. Saksassa odottelin puolitoista tuntia ja sitten kone suuntasi maltalle. Lento meni hyvin vaikka turbulenssia oli paljon. Perillä minua vastassa oli mies firmasta johon menin töihin. Signal 8 securitystä. Huomioni heti kiinnitti liikenne joka oli näin suomalaisen näkökulmasta kunnon sekamelska. Kun saavuin kotiin niin vastassa oli heti luokkakaverit Henrietta ja Aleksi joiden kanssa en valitettavasti kerennyt vaihtaa ollenkaan kuulumisia, he meinaan lähtivät samalla kyydillä millä tulin. Minua vastassa oli myös kämppikseni Markus sekä Jenna ja Julia yläkerrasta. Kerkesin vaan laittaa matkalaukun huoneeseeni jonka jälkeen kiirehdimme Markuksen ja tyttöjenkanssa bussiin joka suuntasi kaupungille.

Kun pääsimme kauppakeskukseen huomiotani herätti heti vartija. Toisinkuin suomessa vartijalla ei ollut mitään voimankäyttövälineitä, edes käsirautoja. Vartijalla oli ainoastaan radiopuhelin. Lauantai oli todella lämmin niinkuin myös sunnuntai ja maanantai. Johannalla ja minulla oli maanantai vapaapäivä sillä pomomme ei ollut työpaikalla. Maanantain siis vietimme Vallettassa.

Jännitti vähän ensimmäinen työpäivä joka oli siis tänään. Työpäivä meni erittäin hyvin. Viikko tai pari olen toimistotöissä ennenkuin pääsen kentälle. Toimistotöissä oli kivaa ja mielummin aluksi niitä teenkin että saan varmuutta kentälle. Päivä kului tutkien Signal 8 securityn työntekijöiden sopimuksia ja tietoja, etsien puuttuvia tietoja ja lähettämällä niistä vartijoille tietoa. Kokopäivän kun työssä puhuu englantia niin työpäivän jälkeen vähän miettii mitenkäs sitä suomea puhuttiinkaan. Ihmiset töissä olivat kaikki erittäin ystävällisiä ja mukavia ja tulin kaikkien kanssa toimeen. Toimistolla on myös kaksi koiraa, omat suosikkini tottakai. Tänään oli sadepäivä joten lämmöstä en päässyt nauttimaan. Kaikenkaikkiaan Malta tuntuu kodilta, ihmiset ovat ihania ja työt maistuu. Taidanpa jäädä tänne. Ehtona tosin että tämä sade lakkaa ja pääsen nauttimaan lämmöstä taas