Ensimmainen paiva kentalla takana

Eilen oli siis ensimmainen paiva kentalla. Lahdin aamulla bussilla kohti baystreettia. Vartioitavana alueena oli kauppakeskus johon kuuluu myos hotelli. Tyopaiva kului aika hitaasti silla asiakkaita ei ollut paljoa. Paiva menikin siis valvomossa kameroita tuijotellen seka partioinnissa. Eroja vartijantyohon suomessa on tullut huomattua jo runsaasti. Ennen luulin etta suomessa vartijoilla ei ole juuri mitaan oikeuksia mutta meilla on, todella paljon. Taalla ohjeena on esimerkiksi jos joku varastaa niin soittaa vaan poliisille. Ei siis ole kiinniotto-oikeuttakaan. Ei voimankayttovalineita.

Toissa ei oikeastaan tapahtunut mitaan. Ainoastaan valvomossa huomasin kun tarkastelin kameroita etta kaksi pikkupoikaa pelasivat palloa sisalla aivan lasiseinan vieressa. Lahdin siis huomauttamaan poikia asiasta ja yksi huomautus riittikin. Tyovuoron paatyttya uniformu oli yha paalla kotimatkalla. Ihmiset luottavat ja pysahtyvat kyselemaan ohjeita mista tosiaan huomaa etta vaikka et silla hetkella toissa olekkaan, edustat silti firmaa. Jos jotain taalla olen huomannut niin sen etta taalla on oman firmansa kunnioittaminen tarkeaa. Ja se etta naytat toissa asialliselta ja ammattimaiselta. Tanaan olinkin siis vartijakurssilla jossa keskutelimme aiheesta. Eras "herrasmies" kurssilta olikin sita mielta etta han ei kulmakoruaan aijo ottaa pois ja ei haittaa jos tatuoinnit nakyy. Mielipiteitaan han sitten perusteli lauseella "Dont judge book by its cover". Tottakai meilla tassa vaiheessa pieni mieltavirkistava vaittely alkoi. Peustelin hanelle oman mielipiteeni etta firmassa jossa olen talla hetkella toissa (eli siis Signal 8 securityssa)  ohjeena on etta toissa ei lavistyksia ja tatuoinnit eivat saa nakya. Talloin siis toimitaan sen mukaisesti ja kunnioitetaan firmaa jolle tehdaan toita. Lisaksi lavistykset eivat nayta ammattimaiselta talla alalla ja ovat myos turvallisuusriski. Lisaksi hanen perustelunsa etta kirjaa ei saa tuomita kansien perusteella on suoraansanottuna paska. Heti kun naat henkilon ensimmaista kertaa saat ensivaikutelman. Missa tahansa naan vartijan kiinnitan heti huomion ulkoisiin seikkoihin. Tassa tapauksessa kylla tuomitaan kansien perusteella. Jos naan huolimattomasti pukeutuneen vartijan, likaisissa vaatteissa, naama taynna rautaa, hakaristi tatuointi otsassa niin tottakai saan erilaisen ensivaikutelman kuin vartijasta joka on pukeutunut tyylikkaasti ja saannosten mukaisesti. Elikka siis pointtini oli se etta taalla (niinkuin myos varmasti suomessakin) se minka kuvan annat itsestasi ulospain on erittain tarkea. Varskinkin taalla. Tottakai se riippuu firman linjauksesta mutta itse naan jarkevimpana vaihtoehtona kunnioittaa omaa firmaa ja sen ehtoja.


Takaisin tyopaivaan. Valvomossa opin siis kayttamaan valvontakameroita mikä oli mielenkiintoista. Aika tosin käy pitkäksi kentällä jos ei asiakkaita ole. Toimistolla on sentään aina tehtävää. Kentällä ei juurikaan tapahtunut. Vartijakurssinkin kävin jo ja suomessa on kyllä paljon vaativampi. Tai tätä kurssia ei voinut vaativaksi sanoa. No ne näkee sitten ketkä tänneppäin tulee. Jokatapauksessa yhä töissä mahtavaa, ihmiset ovat mahtavia ja sää mahtava. Kelpaa.

Hommat etenee hyvin toimistolla. Tietokanta alkaa olla viitta vaille valmis. Tanaan kavinkin ostamassa tyokengat ensi viikkoa varten. Ensiviikolla muuten alkaa vartijakurssikin. Innolla odotan niin saa vahan vertauskuvaa vartijan tyohon suomessa. Niinkuin edellisessa postauksessa mainitsinkin etta englannin kielen taito on kehittynyt aivan alyttomasti. Sen voi sanoa etta tama on mahtava mahdollisuus kehittaa itseaan ja omaa kielitaitoaan. Niin hienoa etta meilla Hyriassa on tallainen mahdollisuus.

Toimistolla oli tanaan aika paljon porukkaa kaymassa, johtunee siita etta vartijat tulivat hakemaan chekkejaan. Oli todella kivaa jutella uusien ihmisten kanssa. Nyt vasta toisen kerran on senverran toissa aikaa etta voi kayttaa ajan hyodyksi ja kirjoittaa blogia. Kerkesin myos menna ylakertaan tutustumaan valvomoon, jossa valvomopaallikko ystavallisesti selitti minulle mita valvomossa tehdaan ja miksi. Oli erittain mielenkiintoista ja rupesinkin miettimaan etta tuotakin tyota voisi joskus haluta tehda. Seurasin hetken arvokuljetuksen matkaa valvomosta kunnes menin takaisin jatkamaan toitani.  

Kuukausi takana

Töissä pitää kiirettä. Sain eilen uniformun ja ensi viikolla luvassa ensimmäinen päivä kentällä. Työnkuvaani toimistolla kuuluu puhelimeen vastailu, tietokannan tekoa, asiakkaiden neuvomista sekä kaikenlaista erinäistä hommaa mitä pyydetään tekemään. Olenkin tehnyt nyt erittäin paljon töitä. Joka päivä ainakin tunnin tai kaksi "ylimääräistä". Olen meinaan tehnyt itselleni semmoisen säännön että töistä ei lähdetä ennenkuin on kaikki hommat tehty. Olenkin saanut positiivista palautetta joka lisää motivaatiota työtä kohtaan vielä enemmän.


Aamupäivällä toimistolla on aika kiire koska asiakkaita riittää. Olenkin huomannut että englanti sujuu jo huomattavasti paremmin. Muuta ei juur kuulu kun töitä, sillä kun pääsee kotiin on jo hämärää eikä jaksa mitään. Tosin pääsiäisenä oli pitkä viikonloppu. Lauantaina meninkin siis Lavinian ja Jovanin luokse Gozoon ja jäin yöksi. Vietin päivän siis altaalla auringon alla. Myöhemmin he näyttivät minulle Gozoa. Mahtava pääsiäinen takana ja tästä oli hyvä jatkaa uuteen työviikkoon! Joka tapauksessa työt sujuu erittäin hyvin ja tästä on hyvä jatkaa. Huomasin tänään että nyt jo tasan kuukausi takana. Vähiin käy aika ja eiköhän se oo aivan selvää että en mä pois halua lähteä.

Muutoksia

Töissä syötin jälleen vartijoiden tietoja tietokantaan. Pidän työstä, sillä osaan sen hyvin ja tykkään tehdä kovaa töitä. Rakastan olla töissä, sitä varmaan omien opettajien on vaikea uskoa koska tämä sama ei toteudu koulussa. Mutta töissä iskee kilpailuhenkisyys ja tahto olla paras. Olenkin jäänyt melkein joka päivä tekemään pidempää päivää. Tälläkin viikolla yksi päivä toinen suomalainen lähti toimistolta aikaisemmin mutta minä jäin vielä pariksi tunniksi, sillä kun alotan jotain minun on pakko saada se loppuun. Normaalisti en toimistotyöstä tykkäisi mutta tätä ei voi muutakun rakastaa. Ja minusta on mielenkiintoista nähdä miten vartijan työ toimii siellä toimistollakin, näitä ei luultavasti monikaan vartija tiedä joka ei ole toimistolla työtä tehnyt. Lisäksi tämä toimisto ei ole mikä tahansa toimisto. Siellä on kaloja, kissa, papukaija ja kaksi koiraa. Eli minulle kuin paratiisi. Tietokannan tekeminen pitää aika kiireisenä mutta siinä sivussa on asiakaspalvelu työtä kanssa. Vartjat tulevat joka päivä käymään toimistolla, jolloin kysyn kuinka voin auttaa ja toimin sen mukaan. Vartijat myös tuovat uniformujaan takaisin, jolloin kirjaan ne ylös. Kuulostaa tylsältä mutta tälläisessä työpaikassa ei ole päiväkään tylsä. Eilenkin kun koneen ääressä tein töitä niin papukaija tanssahteli pöydälläni musiikin tahtiin. Eihän tätä voi muutakuin rakastaa. Juttelinkin eilen Jovanin kanssa ja ensi viikolla katsomme minulle uniformun ja rupeamme katsomaan työvuoroja kentältä. Vaikka haluankin kentälle töihin saadakseni kunnon työkokemusta siitäkin niin tahdon kuitenkin pysytellä toimistollakin paljon. Olen asettunut sinne niin hyvin.

Kotona tosin on ollut hieman ongelmia joka vaikutti jaksamineen ja siihen ettei oikeen ollut oma iloinen itsensä. Näistä en kuitenkaan koe tarvetta blogiin kirjoittaa. Niinkuin jo kerroinkin, aina ei voi olla ruusuilla tanssimista. Muutinkin tyttöjen kanssa yläkertaan viikoksi ennenkuin he lähtevät ja pari muuta muuttaa omasta kotoani pois, jolloin pääsen takaisin poikienkanssa. Olen kuitenkin iloinen ja erittäin helpottunut että saatiin tälläinen järjestely niin jaksaa paremmin.

Viime lauantaina lähdimme Jovanille ja Lavinialle Gozoon. Söimme, joimme ja nautimme auringosta altaalla. Paikka oli erittäin kaunis ja jokainen meistä suomalaisista paloikin aika reippaasti.

Arkipäivät menevät täällä aika nopeasti. Aamulla kahdeksan aikaan bussiin, toimistolla niin kauan kunnes olen saanut työni tehtyä. Sitten kauppaan ja kotiin ja nukkumaan. Arkisin ei juuri muuta jaksa. Viikonloppuisin olemme jaksaneetkin tehdä enemmän ja tarkoitus olisikin kokea mahdollisimman paljon nyt kun täällä ollaan. Jokatapauksessa eniten tahdon tehdä mahdollisimman paljon töitä joka onkin nyt etusijalla. Toivoisin että voisin kirjoittaa enemmän työasioista blogiin mutta tällä hetkellä se on hieman haastavaa sillä toimistolla olen. No, heti kentälle päästyäni onkin sitten enemmän kirjoitettavaa!

Jes!

Otsikko kertoo! Suuri helpotus, blogini toimii vihdoin myös puhelimella! Enään ei siis tarvitse kiirehtiä kirjoituksissa. Töissä tänään edelleen siirsin vartijoiden paperisia tiedostoja sähköiseen tietokantaan. Tietokoneella tehtävää työtä siis. Työtäni siis ei todellakaan edesauttanut tänään parin tunnin sähkökatkos. Sillä aikaa siis kävin lounaalla, kysyin työntekijöiltä onko jotain missä voin auttaa ja tottakai mikä tärkeintä, leikin koirienkanssa. Olen iloinen siitä että pomoni Lavinia on antanut minulle vastuuta ja luottaa minuun. Perjantaina hän joutui lähtemään aikasemmin joten pyysi minua ruokkimaan koirat ennenkuin lähden. Tulin todella iloiseksi tästä sillä olinkin sanonut että jos on mitään koirienkanssa missä voisin auttaa, auttaisin mielelläni. Saankin ruokkia koirat huomennakin kun hänellä on kokous. Tiedän, kuulostaa tyhmältä mutta suuri ilo mulle kun omaa koiraa ikävöin. Jokatapauksessa takaisin työasioihin. Uutta tietokantaa siis teen. Siinä ne päivät aikalailla meneekin. Olen aina tiennyt että toimistotyö ei ole minua varten koska olenkin enemmän en pysy paikallani ihmisiä, kuitenkin olen toimistolla viihtynyt, johtuen varmaan ihmisistä (ja ehkä vähän koiristakin). Innolla odotan muitakin työtehtäviä, mutta näin aluksi toimisto on tuttu ja turvallinen. Sielläkin oppii kuitenkin joka päivä jotain uutta. Edelleen olen ihan älyttömän kiitollinen siitä että tälläinen kokemus on mahdollistettu. Ja erittäin kiitollinen Lavinialle ja Jovanille että he ovat saaneet tuntemaan oloni niin kotoisaksi töissä. Tänäänkin kun olimme työkaverinikanssa odottamassa bussia Lavinia ja Jovan huomasivat meidät ja nappasivat kyytiin ja veivät kotiin. Erittäin ystävällistä.


Kun pääsin kotiin, kiirehdinkin yläkertaan hakemaan Juliankanssani ulos. Tarkoitus oli lähteä jokapäiväiselle kävelylle rannalle. Eksyimmekin siitä sitten grillille ja hattaralle. Tälläst sattuu.

Maanantai

Toissa sujuu hyvin. Blogin kirjoitus ei edelleenkaan puhelimella toimi ja tietokonetta ei ole joten joutuu aina vahan improvisoimaan milla tata kirjoittaisi. Nyt kuitenkin olen toissa niin voin samalla kirjoittaa. Tanaan olen syottanyt vartijoiden tietoja uuteen tietokantaan ja siina tama paiva varmaan aikalailla meneekin. Nyt tosin olen toimiston alapuolella olevassa asekaupassa valvomassa rakennustyontekijoita jotka tekevat jotain remonttia. Samalla katson ketka portista tulee ja ketka voi paastaa sisaan. Portti on kokoajan lukossa ja jos joku haluaa sisaan niin minun taytyy avata avaimella. Hieman hairitsee kun tassa nappaimistossa ei ole kaikkia kirjaimia mutta eikohan tasta selvaa saa ehka. Lavinia kysyi tanaan koulultapain etta olisiko tyossaoppimistani mahdollista pidentaa. Ymmarran etta haluutte tottakai pitaa mut ittellanne  mutta paastakaa nyt! En halua tulla takasin. Eli taaki varmaan kertoo etta viihdyn erittain hyvin. Toissa on mukavaa ja menee hyvin ja saa on erittain lammin paivisin.

Selkaan vihlasee valilla viela aika pahasti mutta ei ole laheskaan enaan yhta kipea. Parempaan pain siis menossa. Yha jaksaa yllattaa kuinka kaunista taalla on. Jokaisella bussimatkalla toihin yha hammastyy ja kaikki on niin kaunista ettei haluisi ees silmia rapayttaa, ettei vaan missaa mitaan. Lenkkimaisemat ovat upeita. Talla viikolla on onneksi pidempi viikonloppu kun perjantai on kaikilla vapaa. Lauantaina lahdemmekin Lavinialle ja Jovanille Gozoon. Olisi suunnitelmissakin jossain vaiheessa Sisiliassa kayda.

Aurinko paistaa ja linnut laulaa, haetaanko mut vakisin takas jos en ilmesty enaa ikina koululle.
Maanantai ei tunnu taalla maanantailta.

Viikonloppu!

Työviikko oli täynnä toimistotöitä ja hirveitä bussimatkoja. Suomalaiset jotka valittaa ruuhkasta eivät tiedä siitä mitään. Pääsin töistä viideltä jonka jälkeen odotin bussia kaksi ja puoli tuntia :-) Perjantaina aloimme lisäämään vartijoiden tietoja uuteen tietokantaan ja siinä se päivä sitten menikin.


Vihdoin koitti kauan odotettu viikonloppu.  Eilen lähdettiinkin perjantain kunniaksi tutustumaan Julian, Markuksen ja Aatun kanssa Maltan yöelämään. Onnistuin jotenkin kaatumaan portaissa niin että alaselkä sai aika kovan kolahduksen. Sattuu aika lailla ja toivottavasti menee ohi ettei vaikeuta työntekoa. Hukkasin mun avaimet kanssa mut luojan kiitos löysin ne. Välillä sattuu ja tapahtuu vähän liikaa.

Lauantai vietettiinkin rauhallisemmin. Kun vihdoin herättiin niin lähdettiin Juliankanssa kaupungille päin. Käytiin hakemassa ruokaa ja mentiin meren rannalle syömään.

. Sitten käytiin kaupoissa jonka jälkeen menimme kotiin. Illalla lähdettiin elokuviin Julian, Jennan ja Markuksenkanssa mutta paikka oli jo niin täynnä ettemme päässeet sisään. Päätimmekin sitten hakea kiskalta jäätelöt ja mennä rannalle syömään. Oli hienoa nähdä kuinka kauniilta ranta näyttää pimeälläkin.

Rannan jälkeen lähdimmekin samalla porukalla yläkertaan pelaamaan korttia. 

Maanantaina voi olla että osallistutaan Maltalaiselle vartijakurssille, mikäli sinne mahtuu. Jos ei mahdu niin sitten ensi kuussa. Onneksi huomenna on vielä vapaapäivä jolloin otetaan iisisti. Selkään nyt meinaan sattuu niin älyttömästi että jos ei mene ohi ni kusessa ollaan.