Perjantaina olin siis yovuorossa baystreetilla. Vuoro meni hyvin. Kavimme usein partioimassa ympari kauppakeskusta ja hotellia joten vuoro meni nopeammin kuin olisin ajatellut. Tottakai tahan vaikutti myos mukavat tyokaverit. Kauppakeskus on siis ulkona oleva avonainen tila jossa on kauppoja seka hotelli. Tosin yksi kauppa viikonloppuisin muuttuukin baariksi. Joten siina "kaupan" edessa sitten parveileekin naita juhlijoita.

  Tassa kuva kauppakeskuksesta.

Perjantai yo oli aika rauhallinen. Tahdonkin siis enemman kiiretta joten lauantaina on yovuoro taas luvassa baystreetilla. Perjantaina menen aamuvuoroon pointille.  Ei nyt juurikaan mitaan kummempaa kirjotettavaa. Toita on vain tullut tehtya ja hyva niin.

Vahiin kay

Tyossaoppimisjaksoani on jaljella enaan 20 paivaa. Uskallan jo sanoa etta tama on ollut mahtava kokemus. Olen saanut tyoskennella aivan upeassa firmassa, upeiden ihmistenkanssa. En olisi uskonut etta oppisin nain paljon taalla. Olen oppinut millaista on tehda tyota kentalla seka "kulissien takana" eli toimistossa. Viihdyn toissa niin hyvin etta kouluun palaamisen ajatus ei kuulosta houkuttelevalta. Huomaa etta itsellelle paras vaihtoehto on olla toissa, silla aina keksii jotain tekemista. Koulussa koko paiva paikalleen istuen tuntuu tukalalta. Tama oli siis mahtavaa vaihtelua.

Olen saanut hahmotusta siita miten yritysta pyoritetaan ja mika valtava tyo siina on. Olen myos oppinut kommunikoimaan ihmisten kanssa viela paremmin, vaikka yhteista kielta ei olisikaan. Mika on tassa ammatissa todella tarkeaa. Olen oppinut tyoskentelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Taalla olen oppinut mita tyomme kaytannossa on seka tekniikasta joka on ollut erittain mielenkiintoista.

Toissa menee edelleen hyvin. Perjantaina on ensimmainen yovuoroni. Menen siis kentalle baystreetille yoksi, jossa ilmeisesti juhlimasta tullutta porukkaa riittaa. Yon siis pitaisi kuulemani mukaan olla kiireinen ja toivonkin niin. No kirjoitan siita sitten myohemmin.

Yksi suuri huomio tyoturvallisuudesta muuten! Taalla rakennustyomailla juuri kellaan ei ole suojavarusteita, ei edes kyparia. Niita ei haluta kayttaa. Olen kuullut myos aika paljon etta vartijat jotka ovat tyomailla eivat kayta suojavarusteita vaikka pitaisi. En sitten tieda mika siina  on etta niita ei haluta kayttaa mutta ei vaan kayteta. Muita huomioita etta taalla ei naa niin paljon sammutuskalustoa rakennuksissa kuin suomessa. Turvallisuusasioitten puolesta suomessa ollaan paljon tarkempia. No nyt kuitenkin nukkumaan, huomenna baystreetille siis!

Ensimmainen paiva kentalla takana

Eilen oli siis ensimmainen paiva kentalla. Lahdin aamulla bussilla kohti baystreettia. Vartioitavana alueena oli kauppakeskus johon kuuluu myos hotelli. Tyopaiva kului aika hitaasti silla asiakkaita ei ollut paljoa. Paiva menikin siis valvomossa kameroita tuijotellen seka partioinnissa. Eroja vartijantyohon suomessa on tullut huomattua jo runsaasti. Ennen luulin etta suomessa vartijoilla ei ole juuri mitaan oikeuksia mutta meilla on, todella paljon. Taalla ohjeena on esimerkiksi jos joku varastaa niin soittaa vaan poliisille. Ei siis ole kiinniotto-oikeuttakaan. Ei voimankayttovalineita.

Toissa ei oikeastaan tapahtunut mitaan. Ainoastaan valvomossa huomasin kun tarkastelin kameroita etta kaksi pikkupoikaa pelasivat palloa sisalla aivan lasiseinan vieressa. Lahdin siis huomauttamaan poikia asiasta ja yksi huomautus riittikin. Tyovuoron paatyttya uniformu oli yha paalla kotimatkalla. Ihmiset luottavat ja pysahtyvat kyselemaan ohjeita mista tosiaan huomaa etta vaikka et silla hetkella toissa olekkaan, edustat silti firmaa. Jos jotain taalla olen huomannut niin sen etta taalla on oman firmansa kunnioittaminen tarkeaa. Ja se etta naytat toissa asialliselta ja ammattimaiselta. Tanaan olinkin siis vartijakurssilla jossa keskutelimme aiheesta. Eras "herrasmies" kurssilta olikin sita mielta etta han ei kulmakoruaan aijo ottaa pois ja ei haittaa jos tatuoinnit nakyy. Mielipiteitaan han sitten perusteli lauseella "Dont judge book by its cover". Tottakai meilla tassa vaiheessa pieni mieltavirkistava vaittely alkoi. Peustelin hanelle oman mielipiteeni etta firmassa jossa olen talla hetkella toissa (eli siis Signal 8 securityssa)  ohjeena on etta toissa ei lavistyksia ja tatuoinnit eivat saa nakya. Talloin siis toimitaan sen mukaisesti ja kunnioitetaan firmaa jolle tehdaan toita. Lisaksi lavistykset eivat nayta ammattimaiselta talla alalla ja ovat myos turvallisuusriski. Lisaksi hanen perustelunsa etta kirjaa ei saa tuomita kansien perusteella on suoraansanottuna paska. Heti kun naat henkilon ensimmaista kertaa saat ensivaikutelman. Missa tahansa naan vartijan kiinnitan heti huomion ulkoisiin seikkoihin. Tassa tapauksessa kylla tuomitaan kansien perusteella. Jos naan huolimattomasti pukeutuneen vartijan, likaisissa vaatteissa, naama taynna rautaa, hakaristi tatuointi otsassa niin tottakai saan erilaisen ensivaikutelman kuin vartijasta joka on pukeutunut tyylikkaasti ja saannosten mukaisesti. Elikka siis pointtini oli se etta taalla (niinkuin myos varmasti suomessakin) se minka kuvan annat itsestasi ulospain on erittain tarkea. Varskinkin taalla. Tottakai se riippuu firman linjauksesta mutta itse naan jarkevimpana vaihtoehtona kunnioittaa omaa firmaa ja sen ehtoja.


Takaisin tyopaivaan. Valvomossa opin siis kayttamaan valvontakameroita mikä oli mielenkiintoista. Aika tosin käy pitkäksi kentällä jos ei asiakkaita ole. Toimistolla on sentään aina tehtävää. Kentällä ei juurikaan tapahtunut. Vartijakurssinkin kävin jo ja suomessa on kyllä paljon vaativampi. Tai tätä kurssia ei voinut vaativaksi sanoa. No ne näkee sitten ketkä tänneppäin tulee. Jokatapauksessa yhä töissä mahtavaa, ihmiset ovat mahtavia ja sää mahtava. Kelpaa.

Hommat etenee hyvin toimistolla. Tietokanta alkaa olla viitta vaille valmis. Tanaan kavinkin ostamassa tyokengat ensi viikkoa varten. Ensiviikolla muuten alkaa vartijakurssikin. Innolla odotan niin saa vahan vertauskuvaa vartijan tyohon suomessa. Niinkuin edellisessa postauksessa mainitsinkin etta englannin kielen taito on kehittynyt aivan alyttomasti. Sen voi sanoa etta tama on mahtava mahdollisuus kehittaa itseaan ja omaa kielitaitoaan. Niin hienoa etta meilla Hyriassa on tallainen mahdollisuus.

Toimistolla oli tanaan aika paljon porukkaa kaymassa, johtunee siita etta vartijat tulivat hakemaan chekkejaan. Oli todella kivaa jutella uusien ihmisten kanssa. Nyt vasta toisen kerran on senverran toissa aikaa etta voi kayttaa ajan hyodyksi ja kirjoittaa blogia. Kerkesin myos menna ylakertaan tutustumaan valvomoon, jossa valvomopaallikko ystavallisesti selitti minulle mita valvomossa tehdaan ja miksi. Oli erittain mielenkiintoista ja rupesinkin miettimaan etta tuotakin tyota voisi joskus haluta tehda. Seurasin hetken arvokuljetuksen matkaa valvomosta kunnes menin takaisin jatkamaan toitani.  

Kuukausi takana

Töissä pitää kiirettä. Sain eilen uniformun ja ensi viikolla luvassa ensimmäinen päivä kentällä. Työnkuvaani toimistolla kuuluu puhelimeen vastailu, tietokannan tekoa, asiakkaiden neuvomista sekä kaikenlaista erinäistä hommaa mitä pyydetään tekemään. Olenkin tehnyt nyt erittäin paljon töitä. Joka päivä ainakin tunnin tai kaksi "ylimääräistä". Olen meinaan tehnyt itselleni semmoisen säännön että töistä ei lähdetä ennenkuin on kaikki hommat tehty. Olenkin saanut positiivista palautetta joka lisää motivaatiota työtä kohtaan vielä enemmän.


Aamupäivällä toimistolla on aika kiire koska asiakkaita riittää. Olenkin huomannut että englanti sujuu jo huomattavasti paremmin. Muuta ei juur kuulu kun töitä, sillä kun pääsee kotiin on jo hämärää eikä jaksa mitään. Tosin pääsiäisenä oli pitkä viikonloppu. Lauantaina meninkin siis Lavinian ja Jovanin luokse Gozoon ja jäin yöksi. Vietin päivän siis altaalla auringon alla. Myöhemmin he näyttivät minulle Gozoa. Mahtava pääsiäinen takana ja tästä oli hyvä jatkaa uuteen työviikkoon! Joka tapauksessa työt sujuu erittäin hyvin ja tästä on hyvä jatkaa. Huomasin tänään että nyt jo tasan kuukausi takana. Vähiin käy aika ja eiköhän se oo aivan selvää että en mä pois halua lähteä.

Muutoksia

Töissä syötin jälleen vartijoiden tietoja tietokantaan. Pidän työstä, sillä osaan sen hyvin ja tykkään tehdä kovaa töitä. Rakastan olla töissä, sitä varmaan omien opettajien on vaikea uskoa koska tämä sama ei toteudu koulussa. Mutta töissä iskee kilpailuhenkisyys ja tahto olla paras. Olenkin jäänyt melkein joka päivä tekemään pidempää päivää. Tälläkin viikolla yksi päivä toinen suomalainen lähti toimistolta aikaisemmin mutta minä jäin vielä pariksi tunniksi, sillä kun alotan jotain minun on pakko saada se loppuun. Normaalisti en toimistotyöstä tykkäisi mutta tätä ei voi muutakun rakastaa. Ja minusta on mielenkiintoista nähdä miten vartijan työ toimii siellä toimistollakin, näitä ei luultavasti monikaan vartija tiedä joka ei ole toimistolla työtä tehnyt. Lisäksi tämä toimisto ei ole mikä tahansa toimisto. Siellä on kaloja, kissa, papukaija ja kaksi koiraa. Eli minulle kuin paratiisi. Tietokannan tekeminen pitää aika kiireisenä mutta siinä sivussa on asiakaspalvelu työtä kanssa. Vartjat tulevat joka päivä käymään toimistolla, jolloin kysyn kuinka voin auttaa ja toimin sen mukaan. Vartijat myös tuovat uniformujaan takaisin, jolloin kirjaan ne ylös. Kuulostaa tylsältä mutta tälläisessä työpaikassa ei ole päiväkään tylsä. Eilenkin kun koneen ääressä tein töitä niin papukaija tanssahteli pöydälläni musiikin tahtiin. Eihän tätä voi muutakuin rakastaa. Juttelinkin eilen Jovanin kanssa ja ensi viikolla katsomme minulle uniformun ja rupeamme katsomaan työvuoroja kentältä. Vaikka haluankin kentälle töihin saadakseni kunnon työkokemusta siitäkin niin tahdon kuitenkin pysytellä toimistollakin paljon. Olen asettunut sinne niin hyvin.

Kotona tosin on ollut hieman ongelmia joka vaikutti jaksamineen ja siihen ettei oikeen ollut oma iloinen itsensä. Näistä en kuitenkaan koe tarvetta blogiin kirjoittaa. Niinkuin jo kerroinkin, aina ei voi olla ruusuilla tanssimista. Muutinkin tyttöjen kanssa yläkertaan viikoksi ennenkuin he lähtevät ja pari muuta muuttaa omasta kotoani pois, jolloin pääsen takaisin poikienkanssa. Olen kuitenkin iloinen ja erittäin helpottunut että saatiin tälläinen järjestely niin jaksaa paremmin.

Viime lauantaina lähdimme Jovanille ja Lavinialle Gozoon. Söimme, joimme ja nautimme auringosta altaalla. Paikka oli erittäin kaunis ja jokainen meistä suomalaisista paloikin aika reippaasti.

Arkipäivät menevät täällä aika nopeasti. Aamulla kahdeksan aikaan bussiin, toimistolla niin kauan kunnes olen saanut työni tehtyä. Sitten kauppaan ja kotiin ja nukkumaan. Arkisin ei juuri muuta jaksa. Viikonloppuisin olemme jaksaneetkin tehdä enemmän ja tarkoitus olisikin kokea mahdollisimman paljon nyt kun täällä ollaan. Jokatapauksessa eniten tahdon tehdä mahdollisimman paljon töitä joka onkin nyt etusijalla. Toivoisin että voisin kirjoittaa enemmän työasioista blogiin mutta tällä hetkellä se on hieman haastavaa sillä toimistolla olen. No, heti kentälle päästyäni onkin sitten enemmän kirjoitettavaa!

Jes!

Otsikko kertoo! Suuri helpotus, blogini toimii vihdoin myös puhelimella! Enään ei siis tarvitse kiirehtiä kirjoituksissa. Töissä tänään edelleen siirsin vartijoiden paperisia tiedostoja sähköiseen tietokantaan. Tietokoneella tehtävää työtä siis. Työtäni siis ei todellakaan edesauttanut tänään parin tunnin sähkökatkos. Sillä aikaa siis kävin lounaalla, kysyin työntekijöiltä onko jotain missä voin auttaa ja tottakai mikä tärkeintä, leikin koirienkanssa. Olen iloinen siitä että pomoni Lavinia on antanut minulle vastuuta ja luottaa minuun. Perjantaina hän joutui lähtemään aikasemmin joten pyysi minua ruokkimaan koirat ennenkuin lähden. Tulin todella iloiseksi tästä sillä olinkin sanonut että jos on mitään koirienkanssa missä voisin auttaa, auttaisin mielelläni. Saankin ruokkia koirat huomennakin kun hänellä on kokous. Tiedän, kuulostaa tyhmältä mutta suuri ilo mulle kun omaa koiraa ikävöin. Jokatapauksessa takaisin työasioihin. Uutta tietokantaa siis teen. Siinä ne päivät aikalailla meneekin. Olen aina tiennyt että toimistotyö ei ole minua varten koska olenkin enemmän en pysy paikallani ihmisiä, kuitenkin olen toimistolla viihtynyt, johtuen varmaan ihmisistä (ja ehkä vähän koiristakin). Innolla odotan muitakin työtehtäviä, mutta näin aluksi toimisto on tuttu ja turvallinen. Sielläkin oppii kuitenkin joka päivä jotain uutta. Edelleen olen ihan älyttömän kiitollinen siitä että tälläinen kokemus on mahdollistettu. Ja erittäin kiitollinen Lavinialle ja Jovanille että he ovat saaneet tuntemaan oloni niin kotoisaksi töissä. Tänäänkin kun olimme työkaverinikanssa odottamassa bussia Lavinia ja Jovan huomasivat meidät ja nappasivat kyytiin ja veivät kotiin. Erittäin ystävällistä.


Kun pääsin kotiin, kiirehdinkin yläkertaan hakemaan Juliankanssani ulos. Tarkoitus oli lähteä jokapäiväiselle kävelylle rannalle. Eksyimmekin siitä sitten grillille ja hattaralle. Tälläst sattuu.